Historia

Helsingin Tarmon judojaosto perustettiin virallisesti 14.10. 1963. Suomen judoliiton jäseneksi seura hyväksyttiin 21.2. 1964. Chikara oli alusta asti vahvasti kilpailuseura. 1960-luvulla Chikara oli myös menestynein judoseura. 1960-luvun tähtiä kilpatatamilla olivat mm. Max Jensen, Timo Korpiola, Kyösti Korpiola, Kari Johansson ja Aimo Rovio. Myös Suomen ensimmäinen mustavyö Väinö Haukka oli tuon ajan merkittäviä henkilöitä seurassa.

1970-luvulla Seppo Reivuo ja Markku Airio hallitsivat judon pohjoismaista kärkeä. Airio edusti Suomea Montrealin Olympiakisoissa 1976 ja sijoittui useamman kerran pistesijoille EM-kilpailuissa. Keskeisiä opettajia ja vetäjiä seurassa olivat ainakin edesmennyt Yjä Ekholm ja sympaattinen Pekka Hämäläinen.

1970-luvulla Chikarassa mukana olleet muistavat seuraavat värikkäät persoonallisuudet; Matti ”Tiikeri” Salosen värikäs äänenkäyttö, Yrjö ”Yjä” Ekholmin huulenheitto ja Seppo ”Jolo” Reivuon lujan ja karismaattisen auktoriteetin tatamilla. Seuran moraalista selkärankaa edusti Helge Majalainen. Kari ”Pappa” Johanssonin ”tappotreenejä” kevensivät vain Markku ”Make” Airion hyvät vitsit ja Jussi Ikosen opettamat mattotekniikat.

Värikkääseen joukkoon kuuluivat myös Jouko ”Pokkeri” Vuorela uchimatoineen, Bengt ”Benkku” Höglund, Pertti ”Kupla” Sulander, Pekka Hämäläinen, Aimo Rovio, Peter Holmström, Matti Syvänen, Esko Paussu sekä massiiviset Veijo Jäsberg, Raimo Heino, Matti Viitanen ja monet muut. Nuorta polvea edustivat Tapani ”Tabu” Enden, Jukka ”Tsiitsii” Kajander, Jari ”Pastori” Lindroos, Arto Pyykönen sekä Hannukselan veljistä vanhempi Jouko ”Buffalo”.

1980-luvulla kilpailumenestys jatkui. Juha ”Pupu” Salonen ensimmäisenä suomalaisena judokana kiilautui aivan maailman kärkeen. Salonen saavutti useampia mitaleita EM- ja MM-kisoissa ja edusti Suomea kaksissa olympiakisoissa. Lukuisia SM ja PM-mitaleita toivat seuralle mm. Pekka Hämäläisen kasvateista Mauri Kivistö, Kimmo Poikela ja Petteri Hult sekä vähän vanhemmat Jukka Kajander, Heikki ”Hessu” Arpiainen ja Jukka ”Riisi” Laitinen.

(Pehmeän tien SM-kisojen kovimmat nimet, Suomen Urheilutietäjät ry, kesälehti 2010. Kirjoituksessa käsitellään judon henkilökohtaisia Suomen mestaruuskilpailuja.)

Seuran opetus- ja valmennustoimintaan osallistuivat aktiivisesti 1980- ja 1990-luvuilla Christer Lindqvist, Peter Holmström, Bengt Höglund, Heikki Arpiainen, Miki Sirola, Kari Johansson (puheenjohtaja), Jarmo Pekkarinen, Jukka Nahkuri, Heikki Ryynänen, Jukka Kajander, Riikka Koistinen, Nina Lundqvist, Nochem Kruk ja monet muut.

Henkilökohtaisten kansainvälisten ja kansallisten kilpailumenestysten lisäksi Chikaralla on ollut kautta aikojen vahva mestaruussarjajoukkue. Joukkuemestaruuksia on kaikkiaan kymmenen, vuosilta 1969, 1975, 1981, 1982, 1983, 1991, 1993, 1994, 1996 ja 1999. Hopea- ja pronssimitaleitakin on kertynyt runsaasti. Parhaimmillaan on Chikaran kakkosjoukkue Rendo yltänyt pronssille asti mestaruussarjassa. (Joukkue SM tilasto)

Chikaran ilmapiiriä on aina leimannut sille ominainen hyvä henki ja taistelutahto. Chikaran henkeä voidaan hyvin kuvata kolmella sanalla: suoruus, v*****lu ja suvaitsevaisuus. Seurassa on jostain syystä ollut aina paljon värikkäitä persoonallisuuksia.

Chikara on perinteisesti ollut työläisseura, jossa akateemisille arvonimille ja muille titteleille ei ole paljon arvoa annettu. Judosalilla on ihailtu sitä, joka on hyvä ja taitava judoka. Nuorille on kova vaatimus kilpailumenestyksestä saattanut luoda paineita, mutta toisaalta Chikarassa on aina ollut tilaa myös puhtaasti kuntoileville judokoille.

Juniorityö on aina ollut tärkeä osa seuran toimintaa. Nappulajudokoissa on nähty seuran tulevaisuus.  Pekka Hämäläisen ryhmästä 1970-luvulla koostui suurelta osin se joukko, joka toi voiman 1980-luvun menestykseen.