Jyrki ”Jäkä” Reijonen In memoriam

26.11.2020

Jyrki "Jäkä" Reijonen
Jyrki "Jäkä" Reijonen

Marraskuun puolivälissä kuultiin suruviesti "vanhan kaartin" judokan Jäkä Reijosen yllättävästä poismenosta.

Jyrki ”Jäkä” Reijonen

(9.1.1962-14.11.2020)

Marraskuun puolivälissä kuultiin suruviesti Jyrki ”Jäkä” Reijosen (1.dan) yllättävästä poismenosta. Jäkä menehtyi sairaskohtaukseen ollessaan pyörälenkillä Helsingin keskuspuistossa.

Chikaralaiset muistavat Jäkän herkästi nauravana kaverina, joka parhaimmillaan nauroi niin, että siitä ei helposti tullut loppua. Allekirjoittanut muistaa Jäkän lentäneen kerran ravintolassa Floridan reissulla ihan tuolin kanssa selälleen, kun niin nauratti. Naurun aiheena oli useimmiten tilannekomiikka.

Jäkä oli hyväntahtoinen eikä koskaan sanonut pahaa sanaa kenestäkään. Pyyteli anteeksi, vaikka ei ollut edes mitään anteeksi pyydettävää. Ulospäin leppoisan ja tyynen kaverin sisällä asui kuitenkin ikuinen ahdistus ja huoli maailman murheista. Etenkin työasiat painoivat koodarin mieltä, kun uudessa työpaikassa piti opetella uusi ohjelmointikielikin. Sitä Jäkä harjoitteli viikonloppuisinkin. Jäkä pelkäsi aina potkuja, vaikka niitä ei tainnut tulla koko elämän aikana. Huoli oli silti ainainen.

EI Jäkällä oikeasti olisi pitänyt kummempia huolia olla. Kämppä oli velaton ja siellä odotti rakastava vaimo ja nyt jo omilleen muuttaneet poika ja tyttö. Jäkä oli myös isänsä omaishoitaja, mutta nyt sisko joutuu siihen rooliin.

Jäkä ei juurikan tuonut itseään esille, sen sijaan hän oli hyvä kuuntelija. Treenikaverit luonnehtivat Jäkää myös sympaattiseksi ja lämpimäksi persoonaksi. Hän oli aina valmis tatamille, vaikka kroppaa olisi vähän särkenytkin. Allekirjoittaneen Jäkä houkutteli taksaisin tatamille ja Chikaraan parin vuoden tauon jälkeen 30 vuotta sitten. Sitä ennen oltiin kisattu yhdessä Tampereen Judon edustajina. Se on tyyppiesimerkki Jäkän kannustuksesta.

Jäkä aloitti judon jo hyvin nuorena Tampereella ja voitti jopa C-junioreiden Suomen mestaruuden. Sittemmin hän kisasi lähinnä sarjamatseissa. Jyrkin lempinimi Jäkä syntyi siitä, kun hän heittäessään esim. seoinagella kailotti tsemppihuutoa, joka muiden korviin kuulosti jäkätykseltä. Siitä sai kuitenkin lisäpuhtia.

Jäkä veti useita vuosia Chikaran junnutreenejä, peruskursseja sekä aikuisten treenejä. Viime vuodet hän kävi säännöllisesti ainakin Chikaran perjantain newazatreeneissä. Väkivahva jässikkä ei antanut periksi missään vaiheessa. Hänessä oli jotain perichikaralaisuutta eli TAHTOA. Mustan vyön hän saavutti 10.2.1991 numerolla 217.

Jäkä harrasti aikanaan myös vuosia savatea, jossa hän saavutti hopeahanskan. Lisäksi hän kävi ahkerasti punttisalilla sekä pyöräilemässä. Hän polki vuosikaudet Siltamäestä työpaikalleen Lauttasaareen. Hyvä peruskunto rakennettiin jo sillä. Viime vuodet Jäkä innostui myös uudelleen jääkiekosta, jota hän pelasi juniorivuosinaan Ilveksessä. Chikaran kiekkoprukassa Malmin jäähallilla Jäkä oli keltaisten vakiokalustoa. Täksi kaudeksi hän hankki jopa uudet luistimet. Ne jäivät liian vähälle käytölle.

Jäkän yllättävä poismeno jätti tyhjiön monen mieleen. Jäkän huumoria ja kannustusta jäivät kaipaamaan niin chikaralaiset kuin muutkin urheilukaverit, perhe ja ystävät.

Ralf Ahlskog